Tahti oli aika tiukka, sillä saavuimme Köpikseen aamulla ysin aikaan, ja näytös oli kolmelta. Tätä ennen piti tehdä kaikki valmiiksi, treenata ja vielä tarkistaa vaatteiden istuvuus. Loppujen lopuksi kaikki meni yllättävänkin iisisti. Ainoa joka oli kovilla, oli meikkaajamme Tintti Alanko, joka kuitenkin suoriutui yksin 16 mallin meikistä. Mulla oli sentään pelastuksena paikallinen assari. Hyvä Tintti!
Itse näytös kesti vain 15 minuuttia. Näytös oli messualueen viereisessä näytösteltassa ja se oli kerännyt teltan täyteen jengiä. Paikalla oli toimittajia, ostajia ja suomalaisia kutsuvieraita. En taaskaan nähnyt näytöstä itse, sillä juoksin lavan takana. Messujen sivuilta löytyy siitä kuitenkin hyvä video. Kun koko hulina oli ohi, fiilikset olivat loistavat. Yleisö, Marimekko, mallit ja kaikki olivat tyytyväisiä, eli satsaus kannatti.
Kun hommat oli hoidettu, meille jäi vielä onneksi reilusti aikaa ja pääsimme kiertämään messualueelle. Olen ollut aiemmin vain Suomen muotimessuilla ja tämä oli jotain niin muuta. Ihanaa oli se, että messuilla oli vain sitä mitä pitikin, eli muotia. Kaikki krääsä- ja metrilakukauppiaat jotka täyttävät suomalaiset messut, puuttuivat täysin. Messut olivat täynnä kiinnostavia brändejä, paljon hyvää streettiä ja kaikkea laidasta laitaan. Tanskalaisilla on oma vahva vaateteollisuus ja heidän omia merkkejään näkyi runsaasti. Mitään mullistavaa uutta ei kuitenkaan näkynyt ensi kesälle. Linjoja oli monenlaisia, mutta teemat tuttuja. Olin kuitenkin messuhalleista vain yhdessä, joten paljon jäi näkemättä. Parasta viihdettä oli tietysti kyttäillä ihmisiä. Messut ovat muodostuneet pohjoismaiden tärkeimmiksi, joten ne houkuttavat paljon mielenkiintoista porukkaa. Lähdimme kuitenkin takaisin jo samana iltana, joten missasin kaikki juhlat ja oheistapahtumat mitä koko kaupunki oli täynnä.
Jos vain mahdollista, haluan lähteä messuille uudestaan.
Valmisteluita teltan backstagella
Mika ujostelee 
Tigerin osasto
Acnen kenkiä, halusin kaikki
Fifth avenue shoe repair
