Lontoon ruokapaikkoja

Kävin Lontoossa muutamassa itselleni uudessa, mainitsemisen arvoisessa ruokapaikassa. Alkuun pari aasialaista...
Patara on fine dining thai-ketju. Kävimme Knightsbridgen ravintolassa. Meitä oli neljä henkeä jotka eivät osanneet tehdä päätöksiä, joten tilasimme useampia pääruokia jaettaviksi. Tavaraa tuli pöydän täydeltä ja kaikki oli loistavaa. Suosittelen, vaikka ähky oli melkoinen.

Toinen aasialainen oli Ping Pong. Vitsikäs nimi saattaa alkuun hämätä. Myös tämä on ketju, mutta tarjoilee kiinalaista. Ruoka on hieman Pataraa edullisempaa ja ilmapiiri rennompi. Hinnasta huolimatta ruoka oli tosi hyvä. Jälleen päädyimme menuihin, sillä hulppea Ping Pong Extravaganza kahdelle oli vain 33,98£. Koko setti oli nimensä mukaisesti suosittelemisen arvoinen extravaganza.

Kiinnostavin uutuus oli kuitenkin trendikkääseen Shoreditchiin auennut Pizza East. Se sijaitsee Shoreditch High Streetin ja Bethnal Green Roadin kulmassa. Paikassa on aiemmin ollut melko epämääräinen klubi, joten muutos on hyvä. Saman rakennuksen yläkerroksessa sijaitsee kuuluisa privaatti-klubi Shoreditch House, jonka omistajat ovat mukana myös tässä ravintolassa.
Tässäkään tapauksessa nimi ei tee paikalle ihan täysin oikeutta. Kyseessä ei ole mikään peruspizzeria, vaan enemmänkin rento bistro jossa jaksaa istua iltaa pidempäänkin. Listalta löytyi pitsan lisäksi paljon muutakin, mutta päädyimme silti talon nimikkotuotteisiin. Ja kannatti. Pitsat olivat loistavia. Ravintola on todella suosittu, joten kannattaa tehdä pöytävaraus. Ainoaksi miinukseksi sanoisin kovan metelin.

Kuva: Wallpaper / Pizza East

Press

Muutamia lehtijuttuja joissa olen mukana... Uudessa Pinnissä 7/10 on haastateltu eri sarjojen kouluttajia syksyn hiusmuodista. Lehdestä löydät mun ja monen muun vastaukset.

Lokakuun Trendissä on puolestaan juttu Maantien kutsu. Artikkeli kertoo luonnollisempien hiusvärien muodikkuudesta, sekä taistelustamme saada jutun toimittajan Johanna Piispan kuontalo melkein mustasta luonnollisen hiekkaiseksi. Ja hyvä tuli!

Scream

Kelisiltä on ilmestynyt uusi sinkku Scream. Flesh Tones -levy on ollut mielestäni yksi vuoden parhaista, ainakin dance-puolella. Tosin se on aiheuttanut ainakin mulle vaaratilanteita kuten ylinopeutta ja yleistä levottomuuttta.

Kelisin keikalle The Circukseen perjantaina 15.10 oli vielä ainakin muutama päivä sitten lippuja jäljellä. Suosittelen. Jostain syystä uutta levyä ei ole paljoa soitettu täällä, vaikka se toimisi tilanteessa kuin tilanteessa. Viimeksi kuulin sitä Chanelin Bond Streetin myymälässä, jossa levy pauhasi taustalla vaikka asiakkaat koostuivat lähinnä iäkkäämmistä leideistä. Kontrasti toimi.

Chanel kilpailu / Chanel arvonta

Heti alkuun varoitus, kilpailu on vain bloggaajille!
Yksi missioistani Lontoon matkalla oli metsästää Les Khakis de Chanel -kynsilakkoja. Kyseessä on limited edition -lakat joita myytiin vain Chanelin omissa liikkeissä ja Selfridgesillä.
Ne oli tietysti myyty kaikki heti loppuun, mutta Bond Streetin liikkeessä kiltti myyjätär onistui kaivamaan varastoista muutaman vihreän. Ja otin heti tietysti ne kaikki. Myyjä sanoi että ne olivat viimeiset ainakin Lontoossa, ehkä jopa koko maailmassa. Sävy on Vert, eli kaunis armeijan vihreä.

Syksyn kunniaksi päätin järjestää pienen kilpailun bloggaajille. Palkintona on tuo Vert-kynsilakka pakattuna tyylikkäästi Chanelin pussiin. Osallistuminen on helppoa: lisää pintaa-blogi oman blogisi etusivulle, seuraamani blogit -osioon. Tämän jälkeen laita meili osallistumisestasi osoitteeseen info.pintaa@gmail.com. Jos pintaa on jo seuraamanasi blogissa, riittää että laitat meilin. Kilpailu sulkeutuu perjantaina 8.10. jonka jälkeen arvon lakan jollekin onnekkaalle bloggarille.
Jos haluaisit kovasti osallistua mutta sinulla ei ole blogia, ei hätää. Oman blogin avaaminen on helppoa! Ja tulen jatkossa taas järjestämään muitakin kilpailuja.

kuva: Chanel

TIGI Photo Awards by Paavo Lehtonen part 1

Paavo Lehtonen kuvasi kaikki TIGI Photo Awards -näytösten mallit vielä erikseen. Tässä ensimmäinen setti. Kaikki asut Mert Otsamo, Hiukset & meikki Suomen TIGI-tiimi Maria Kovacsin johdolla. Kaikki mallit Brand.

London Fashion Week Menswear Day

Lontoon muotiviikkojen viimeinen päivä oli pyhitetty miestenmuodille. Päivä on kuitenkin huomattavasti hijaisempi kuin aiemmat. Mullakin oli jo kaikki hommat ohi ja pystyin keskittymään pelkkään näytösten katsomiseen.

Pääsin katsomaan Christopher Shannonin, J.W.Andersonin, sekä Topmanin ja Fashioneastin sponsoroiman Martine Rose & Felipe Rojas Llanos & New Power Studio -näytöksen. Ja tuo viimeinen nimihirviö siis koostui kolmen lupaavan nuoren suunnittelijan kokoelmista.

Näytökset oli kiinnostava seurata, vaikka en ainakaan suoraan nähnyt mitään itselleni kovin mieluisaa. On kuitenkin eri asia kun vaatteita pääsee tutkimaan lähemmin. Christopher Sannonin streetwear-henkinen kokoelma oli suosikkejani. Sekin oli tietysti värikäs. Ja yhteistyössä Eastpakin kanssa tehdyt laukut olivat hyviä.

Nuorista suunnittelijoista Felipe Rojas Llanos jäi mieleen hyvin leikatulla ja selkeällä kokoelmallaan. Muut menivät jo turhankin funkyksi mun mieleen. Näytöspaikkana toiminut Royal Opera House antoi kuitenkin upeat puitteet kaikille asuille.

Kun näytökset olivat ohitse, lähdin jonottamaan kaikkien muiden kanssa Somerset Houselle jossa oli esillä Newge Men + Fashion East -miestenkokoelmat. Aiemmin kertomani pikkuiset mökit oli nyt täytetty miestenvaatteilla ja asusteilla. Ryysis oli kuitenkin niin valtava että osastot menivät melkolailla ohitse. Myös pilvisyys oli vaihtunut helteeseen ja rynniminen aamulla valituissa mustissa lampaannahkahousuissa alkoi muuttua liian tuskaiseksi.


Yksi odotetuimmista miesten näytöksistä oli J.W.Anderson. Tämä nuori suunnittelija on ennättänyt kerätä mainetta ja uskottavuutta jo muutaman vuoden. Myös muodin ammattilaiset kehuvat häntä yleensä vuolaasti. Tämä vuosi ei ollut poikkeus. Näytös oli aivan täynnä ihmisiä ja se sai hyvät arvostelut. Itse en kuitenkaan erityisemmin lämmennyt. Vaatteet olivat liian nu-hippiä makuuni. Tosin jos kerroksia hiukan purkaa, yksittäisissä vaatekappaleissa oli myös jotain toimivia. Miestenvaatteiden välissä nähtiin myös muutamia naismalleja. Heillä jatkui sama linja.

Näytöksen kohokohta oli kuitenkin loppu. Kun mallit lähtivät rullaamaan finaaliin, päälle syttyi laser, joka loi ilmassa kiemurtelevaan savuun kuin neonvihreän katon. Näky oli kaunis ja sai ihmiset innostumaan entisestään. Ovelaa. Huomasin myös musiikin valtavan merkityksen. Alkuun vaatteet tuntuivat paljon ankeammilta, mutta kun Arcade Firen Sprawl II alkoi soimaan, kaikki muuttui heti paljon hienommaksi. Loppunäytös soljuikin mukavasti eteenpäin.

J.W. Andersonia myydään myös Oki-nissa.

it-laukun paluu

Juuri kun laukkuvillitysten väitettiin rauhoittuneen, Cèline korjasi asian. Muotiviikkojen ehdoton ykkönen on ollut Cèlinen "Luggage". Laukku roikkui joka toisen mallin käsissä ja näytti koko ajan paremmalta. Tuhti laukku on kuin suoraan klassikko. Yksinkertainen ja laadukas. Cèline oli muutenkin merkkinä monien suosikki ja vahvassa nousussa.

Kävin tutkimassa laukkuja Harrodsilla ja ne olivat kyllä todella hienoja. Ja kuulemma menevät melkein heti kun tulevat. Heillä oli vain yksi iso mustana, ja senkin osti joku samalla kun pyörin osastolla.

Muuten laukuista voisi mainita Givenchyn, jota näkyi paljon eri versioina, sekä tietysti kestosuosikki Balenciagan joka näytti pitävän pintansa. Chaneliin en paljoa enää malleilla törmännyt. Kaikilla miehillä oli joko selkäreput tai salkut.

Kuvat: Jak&Jill ja omia