Olipas mieletöntä päästä välillä pois Hesasta. Koko alkukesä ja kevät on mennyt niin vauhdilla, ettei ole ehtinyt käymään maalla. Vaikka Helsingistä löytyy puistoja ja tietysti kaikki saaret, tuntuu että vuodenaikojen vaihtelut menevät ihan ohi jos ei välillä karkaa jonnekin. Juhannus oli oiva breikki ja kohteena sukumme vanha mökki, tai oikeastaan resortti. Paikalla oli sopivasti perhettä, sukua ja ystäviä. Ja tietty valtavasti ruokaa. Kuten juhannukseen kuuluu, kaikki olivat varautuneet ekstralla, ja ongelmana ei ollut riittävyys, vaan enemmänkin säilyttäminen.
Aluksi vaatii aina hetken totuttelua mökkeilyyn. Kun on tottunut jatkuvaan hektisyyteen, on hassua kun ei tarvi tehdä mitään tai soitella kenellekään. Kun rytmi löytyy, päivät vain lipuvat oleilun, syömisen ja pikku puuhan merkeissä. Ja tietysti ohjelmaan kuului saunomista, uimista ja pakolliset juhannustaiat. Uimisesta olin erityisen ylpeä, sillä vaikka vesi oli vasta 17C, uskaltauduin reippaasti veteen ja uimaan jopa lenkin. Olin kyllä pakon alla, sillä en kehdannut luistaa kun kaikki muut olivat jo järvessä.
Reissun kohokohtia oli silti perinteiset juhannustanssit. Mökkimme läheltä löytyy aito perinteinen tanssilava "Hämys". Illan artistina oli itse Markku Aro ja porukkaa todellakin laidasta laitaan. Ikähaarukka oli kaikkea 18 ja 80 välillä. Parasta oli kuitenkin tunnelma, Hämys-lava on pieni tanssilava keskellä koivumetsikköä. Se ei ole mikään liian sliipattu suurlava, vaan sympaattinen lautahökkelö. Joo, kivaa oli, mutta pitää ottaa jotain tanssitunteja ensi juhannukseksi. Tahdissa pysyminen oli yllättävän hankalaa. Onneksi paikalla oli paljon pariskuntia jotka vetivät sitäkin upeammin. Ensi vuonna uusiksi.
Niitä juhannustaikoja varten piti metsästää kukkia. Onneksi mökkitien pientareilta löytyi valinnanvaraa.
