Paholaisparturi & kaverit

Käytiin katsomassa, eilen uusin Tim Burton Leffa... Sweeney Todd - Fleet Streetin paholaisparturi. Olen yleensä tykännyt tosi paljon Burton rainoista ja etenkin niiden goottilaisista maisemista. Sweeney Todd oli täynnä synkän kauniita kuvia ja pääosassa asiakkaita lahtaavana kostajaparturina tietty Johnny Depp. Syynä murhiin ei ollut kuitenkaan heikot hermot tai rasittavat asiakkaat, vaan kosto ja Lontoon heikko lihatilanne. En tiennyt mennessäni, että leffa on musikaali. En ole koskaan ollut mikään suuri musikaalien ystävä, ja rupesi tympimään kun koko elokuva oli pelkkää laulua. Argh. Enkä uskaltaisi ikinä leikata kenenkään partaa veitsellä ainakaan ton elokuvan jälkeen. Tyylilajina oli kauhu/komedia/musikaali/fantasia, mutta se musikaali oli mulle liikaa.

Muita aika klassikko kampaajaleffoja ovat myös:
Shampoo (1975), joka on mun suosikki. Warren Beatty esittää Shampoossa Bewerly Hillsin elostelevaa kampaajaa joka sekoilee asiakkaidensa kanssa. Mukana hömppäblondina Goldie Hawn. Ja koska leffa sijoittuu 70-luvun julkkispiireihin, siitä saa aina hyviä tyyli- ja tukkavinkkejä. Inspiroivaa..

Blow Dry (2001) menee myös komedian puolelle, siinä kilpaillaan British Hairdressing-mestaruuksista. Pääosassa Alan Rickman esittää liikkiskampaajaa, joka taistelee tiensä upeasti voittoon. Toimii sunnuntai(krapula)leffana vaikkei mikään upea merkkiteos olekaan. Ja sama Alan Rickman oli myös Sweeney Tddissa, mutta siinä elokuvan pahiksena.

Ja vika mun kampaamoleffa listalla on The Man Who Wasn't There (2001). Tai jos tarkkoja ollaan niin myös tämä on parturileffa, ja ainoa jota ei luokitella komediaksi. The Man Who Wasnt There on synkkä mustavalkoinen draama jonka pääosassa luimistelee Billy Bob Thornton, eli se Angelina Jolien seksihullu ex. Elokuva on tunnelmaltaan pienieleinen ja visuaalinen. Se saikin useita palkintoja ilmestyessään. Myös Billy Bob thorntonia kiiteltiin kovin.