sunnuntai 21. joulukuuta 2008

Hannan kanssa lounaalla

Savoyn kuuluisat silakat. Olivat hyviä.
Suositun Ellit-sivuston bloggari Hanna kutsui minut lounaalle. Hanna kirjoittaa blogissa omaan rohkeaan tyyliinsä. Aiheina on kaikki ihana turhuus, eli ulkonäkö, hiukset, meikit, vaatteet ja menot. Hannan teksti on aina kivaa luettavaa, ja erittäin rohkeaa. Ja rohkeudella en tarkoita kiroilua tai alapään juttuja, vaan sitä että hän uskaltaa kirjoittaa itsensä huolehtimisesta. Tämä tuntuu olevan monille Suomessa suuri ärsyke, ja saakin nimettömät kommentaattorit liikenteeseen. Välillä tuntuu että olisi sosiaalisesti hyväksyttävämpää ajaa kännissä vaikka veljensä päälle ja tuikata koko naapurustoa turpaan, kuin huolehtia itsestään ja ulkonäöstään. Tämä oli yksi lounaamme keksustelunaiheista. Mutta oli meillä nyt paljon hauskempaakin puhuttavaa. Lounaan alku meni puhtaasti juoruilussa, ja sitten siirryttiin hiuksiin. Hanna pitää blogissaan "lounaalla" -osiota, jossa hän käy syömässä ja keskustelemassa eri alojen ihmisten kanssa.
Lähestyvän joulun kunniaksi halusimme lounastaa tyylikkäästi ja päädyimme klassikko Savoyhin. Taantuma ei tunnu ainakaan ravintoloissa, sillä meillä oli hankaluuksia saada pöytää mihinkään keskustan hyvistä ravintoloista. Ja aloitimme varailun jo päiviä aiemmin. En ole käynyt Savoyssa aiemmin, ja olin todella positiivisesti yllättynyt. Paikka oli pienempi ja tunnelmallisempi kuin olin kuvitellut. Näkemistäni kuvista olin jotenkin saanut käsityksen että kaikki on vaalean raikasta Aaltoa, mutta yleisilme olikin melko tumma ja pehmeä. Saimme pöydän ravintolan terassilta, mistä avautui varsinkin illan pimetessä uskomaton näkymä jouluvalaistulle Espalle. Viimeisen lisän kokemukseen toi täydellinen palvelu. Henkilökunta oli ammattitaitoista, mutta rentoa. Olo oli koko ajan kuin olisi ollut jossain kyläilemässä.
Tarinaa hiuksista Hannan blogissa.

3 kommenttia:

Hanna kirjoitti...

Kiitos Mikko ihanasta lounasseurasta, oli tosi hauskaa! Unohdit mainita, että poistuimme paikalta viimeisenä, tyylikästä ;)

Hanna

alfie kirjoitti...

Kiva blogi, teillä oli varmaan hauskaa. Pitää tulla sulle siistittäväksi joskus kun viimeksi siisti stevie wonder

mv kirjoitti...

Niin, aika jotenkin venähti kun oli mukavaa. Kolme tuntia lounaaseen on luksusta. Yleensä duunissa menee noin kolme minsaa. Siitä on tyyli kaukana. Onneksi mut välillä pelastetaan muuallekin.