Yksi Lontoon reissun kohokohdista oli lippu Christopher Kanen näytökseen. Varsinkin kun huomasin istuvani täydessä salissa Daphne Guinnessin takana.Olen aina pitänyt Kanesta. Varsinkin koska hänen kokoelmansa ovat aina niin erilaisia. Ikinä ei tiedä mitä odottaa.
Näytös alkoi asuilla joissa oli virkattuja yksityiskohtia. Pohjavärit olivat tummia. Seuraavaksi lavalle marssitettiin pukuja joiden yksityiskohdat oli tehty jollain geelillä täytetystä muovista. Ja loppuun kimara kalansuomumaisesti loistavia paljettimekkoja. Kokoelma oli hieno. En tiedä kuinka kaupallinen, mutta se näytti hyvältä.
Näytöspaikan valinta osui nappiin. Se oli rakennettu uuteen vielä keskeneräiseen toimistokortteliin. Olimme suuressa tornitalossa jossa oli kaikki betonityöt valettu, mutta mitään ei ollut vielä viimeistelty. Kaikkialla oli vain raakaa betonia. Tämä ja tiukka musa tekivät hienon taustan kokoelmalle.
Hiukset ja meikki oli pidetty minimissä. Tukka oli vetäisty taakse kostean näköiselle ponnarille. Mukana joukossa marssi myös Kirsi Pyrhönen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti