Ensimmäinen päivä hurahti taas hetkessä. Kävin aamupäivällä pyörimässä Brick Lanella ja sen ympäristössä, joka on täynnä kirppareita, rafloja ja pikkukauppoja. Jouduin taas johonkin ihmeelliseen aikaluuppiin ja muutama tunti meni hetkessä. Brick Lanesta täytyy ikävä kyllä sanoa että se on muuttunut tosi paljon. Tunnelma oli kuin Sohossa. Ennen kiva alue on muuttunut ylikansoitetuksi turistimereksi ja kiinnostavat alkuperäistyypit ovat häipyneet syvemmälle itään. Uusi hyvä aamiais- ja kahvilakatu on vaikka Broadway Shoreditchissä.
Mutta sitten muotiviikkoihin. Sunnuntaina kävimme Somerset Housessa katsomassa eri suunnittelijoiden osastoja. Somerset Housea voi sanoa muotiviikkojen päämajaksi. Siellä on jatkuvasti näytöksiä, mutta myös messualue jolla eri brändit ja suunnittelijat esittäytyvät.
Vaikka näytteilleasettajia ei ole valtavasti, en ennättänyt kiertää kuin osan ennen kuin paikka meni kiinni.
Mielenkiintoisina näkemistäni jäi mieleen esimerkiksi Holly Fulton, joka tosin esitteli vielä kevätkokoelmaa. Talvikamat otetaan esille vasta kun näytös on pidetty. Kaupallinen ja värikäs kokoelma teki vaikutuksen varsinkin printeillään. Olen aina ollut suuri art deco fani ja se näkyi selvänä vaikutteena.
Mielenkiintoisina näkemistäni jäi mieleen esimerkiksi Holly Fulton, joka tosin esitteli vielä kevätkokoelmaa. Talvikamat otetaan esille vasta kun näytös on pidetty. Kaupallinen ja värikäs kokoelma teki vaikutuksen varsinkin printeillään. Olen aina ollut suuri art deco fani ja se näkyi selvänä vaikutteena.
Yksi kohutuimmista ja kehutuimmista näytöksistä oli J W Anderson. En ihan täysin ymmärrä tätä. Vaatteet näyttivät hienommalta videolla ja kuvissa kuin oikeasti lähietäisyydeltä. Mukana oli silti upeitakin kappaleita. Toimii jos on supernuori, -laiha ja jänskän näköinen.
Suurimman vaikutuksen teki kuitenkin Felicity Brown. Käsinvärjätyistä kankaista käsinommellut mekot lähentelivät couturea. Yllättävätkin värimaailmat olivat hienostuneita ja erilaiset kerrokset ja yksityiskohdat muodostivat ihan uuden näköisiä vaatteita. Ja kaikki oli silti kaunista. Voisin kuvitella myös punaisella matolle.
Suomea edusti hienosti Heikki Salonen. Osastolla esiteltiin kokoelmaa johon oli haettu inspiraatiota omista arkistoista. Heikin parhaista vaatteista oli poimittu ideoita jotka oli muokattu uusiksi. Pidin erityisesti täydellisesti leikatuista takeista. Mukana mallistossa oli myös ensimmäistä kertaa kenkiä. Käsin japanissa tehdyt saappaat olivat aika unisex. Heikki on muutenkin laajentanut myös miesten puolelle. Hän on tehnyt myös pienen miesten malliston. Mua kiinnostaisi varsinkin ne takit...
2 kommenttia:
Ah Brick Lane! Hyvien second hand apajien lisäksi sieltä löytyy Rough Trade levy/kirja/säläkauppa joka on ihan verraton.
Rough Trade kuuluu myös mun vakipaikkoihin. Ostin taas karseen läjän levyjä.
Olin silti aika masentunut alueen muuttumisesta valtavaksi turistirysäksi. Ei kivaa.
Lähetä kommentti