tiistai 28. syyskuuta 2010
Lontoon ruokapaikkoja
Patara on fine dining thai-ketju. Kävimme Knightsbridgen ravintolassa. Meitä oli neljä henkeä jotka eivät osanneet tehdä päätöksiä, joten tilasimme useampia pääruokia jaettaviksi. Tavaraa tuli pöydän täydeltä ja kaikki oli loistavaa. Suosittelen, vaikka ähky oli melkoinen.
Toinen aasialainen oli Ping Pong. Vitsikäs nimi saattaa alkuun hämätä. Myös tämä on ketju, mutta tarjoilee kiinalaista. Ruoka on hieman Pataraa edullisempaa ja ilmapiiri rennompi. Hinnasta huolimatta ruoka oli tosi hyvä. Jälleen päädyimme menuihin, sillä hulppea Ping Pong Extravaganza kahdelle oli vain 33,98£. Koko setti oli nimensä mukaisesti suosittelemisen arvoinen extravaganza.
Kiinnostavin uutuus oli kuitenkin trendikkääseen Shoreditchiin auennut Pizza East. Se sijaitsee Shoreditch High Streetin ja Bethnal Green Roadin kulmassa. Paikassa on aiemmin ollut melko epämääräinen klubi, joten muutos on hyvä. Saman rakennuksen yläkerroksessa sijaitsee kuuluisa privaatti-klubi Shoreditch House, jonka omistajat ovat mukana myös tässä ravintolassa.
Tässäkään tapauksessa nimi ei tee paikalle ihan täysin oikeutta. Kyseessä ei ole mikään peruspizzeria, vaan enemmänkin rento bistro jossa jaksaa istua iltaa pidempäänkin. Listalta löytyi pitsan lisäksi paljon muutakin, mutta päädyimme silti talon nimikkotuotteisiin. Ja kannatti. Pitsat olivat loistavia. Ravintola on todella suosittu, joten kannattaa tehdä pöytävaraus. Ainoaksi miinukseksi sanoisin kovan metelin.
Kuva: Wallpaper / Pizza East
Press
Lokakuun Trendissä on puolestaan juttu Maantien kutsu. Artikkeli kertoo luonnollisempien hiusvärien muodikkuudesta, sekä taistelustamme saada jutun toimittajan Johanna Piispan kuontalo melkein mustasta luonnollisen hiekkaiseksi. Ja hyvä tuli!
Scream
Kelisiltä on ilmestynyt uusi sinkku Scream. Flesh Tones -levy on ollut mielestäni yksi vuoden parhaista, ainakin dance-puolella. Tosin se on aiheuttanut ainakin mulle vaaratilanteita kuten ylinopeutta ja yleistä levottomuuttta.
Kelisin keikalle The Circukseen perjantaina 15.10 oli vielä ainakin muutama päivä sitten lippuja jäljellä. Suosittelen. Jostain syystä uutta levyä ei ole paljoa soitettu täällä, vaikka se toimisi tilanteessa kuin tilanteessa. Viimeksi kuulin sitä Chanelin Bond Streetin myymälässä, jossa levy pauhasi taustalla vaikka asiakkaat koostuivat lähinnä iäkkäämmistä leideistä. Kontrasti toimi.
sunnuntai 26. syyskuuta 2010
Chanel kilpailu / Chanel arvonta
Yksi missioistani Lontoon matkalla oli metsästää Les Khakis de Chanel -kynsilakkoja. Kyseessä on limited edition -lakat joita myytiin vain Chanelin omissa liikkeissä ja Selfridgesillä.
Ne oli tietysti myyty kaikki heti loppuun, mutta Bond Streetin liikkeessä kiltti myyjätär onistui kaivamaan varastoista muutaman vihreän. Ja otin heti tietysti ne kaikki. Myyjä sanoi että ne olivat viimeiset ainakin Lontoossa, ehkä jopa koko maailmassa. Sävy on Vert, eli kaunis armeijan vihreä.
Syksyn kunniaksi päätin järjestää pienen kilpailun bloggaajille. Palkintona on tuo Vert-kynsilakka pakattuna tyylikkäästi Chanelin pussiin. Osallistuminen on helppoa: lisää pintaa-blogi oman blogisi etusivulle, seuraamani blogit -osioon. Tämän jälkeen laita meili osallistumisestasi osoitteeseen info.pintaa@gmail.com. Jos pintaa on jo seuraamanasi blogissa, riittää että laitat meilin. Kilpailu sulkeutuu perjantaina 8.10. jonka jälkeen arvon lakan jollekin onnekkaalle bloggarille.
Jos haluaisit kovasti osallistua mutta sinulla ei ole blogia, ei hätää. Oman blogin avaaminen on helppoa! Ja tulen jatkossa taas järjestämään muitakin kilpailuja.
kuva: Chanel
TIGI Photo Awards by Paavo Lehtonen part 1
London Fashion Week Menswear Day
Pääsin katsomaan Christopher Shannonin, J.W.Andersonin, sekä Topmanin ja Fashioneastin sponsoroiman Martine Rose & Felipe Rojas Llanos & New Power Studio -näytöksen. Ja tuo viimeinen nimihirviö siis koostui kolmen lupaavan nuoren suunnittelijan kokoelmista.
Näytökset oli kiinnostava seurata, vaikka en ainakaan suoraan nähnyt mitään itselleni kovin mieluisaa. On kuitenkin eri asia kun vaatteita pääsee tutkimaan lähemmin. Christopher Sannonin streetwear-henkinen kokoelma oli suosikkejani. Sekin oli tietysti värikäs. Ja yhteistyössä Eastpakin kanssa tehdyt laukut olivat hyviä.
Nuorista suunnittelijoista Felipe Rojas Llanos jäi mieleen hyvin leikatulla ja selkeällä kokoelmallaan. Muut menivät jo turhankin funkyksi mun mieleen. Näytöspaikkana toiminut Royal Opera House antoi kuitenkin upeat puitteet kaikille asuille.
Kun näytökset olivat ohitse, lähdin jonottamaan kaikkien muiden kanssa Somerset Houselle jossa oli esillä Newge Men + Fashion East -miestenkokoelmat. Aiemmin kertomani pikkuiset mökit oli nyt täytetty miestenvaatteilla ja asusteilla. Ryysis oli kuitenkin niin valtava että osastot menivät melkolailla ohitse. Myös pilvisyys oli vaihtunut helteeseen ja rynniminen aamulla valituissa mustissa lampaannahkahousuissa alkoi muuttua liian tuskaiseksi.
Yksi odotetuimmista miesten näytöksistä oli J.W.Anderson. Tämä nuori suunnittelija on ennättänyt kerätä mainetta ja uskottavuutta jo muutaman vuoden. Myös muodin ammattilaiset kehuvat häntä yleensä vuolaasti. Tämä vuosi ei ollut poikkeus. Näytös oli aivan täynnä ihmisiä ja se sai hyvät arvostelut. Itse en kuitenkaan erityisemmin lämmennyt. Vaatteet olivat liian nu-hippiä makuuni. Tosin jos kerroksia hiukan purkaa, yksittäisissä vaatekappaleissa oli myös jotain toimivia. Miestenvaatteiden välissä nähtiin myös muutamia naismalleja. Heillä jatkui sama linja.
Näytöksen kohokohta oli kuitenkin loppu. Kun mallit lähtivät rullaamaan finaaliin, päälle syttyi laser, joka loi ilmassa kiemurtelevaan savuun kuin neonvihreän katon. Näky oli kaunis ja sai ihmiset innostumaan entisestään. Ovelaa. Huomasin myös musiikin valtavan merkityksen. Alkuun vaatteet tuntuivat paljon ankeammilta, mutta kun Arcade Firen Sprawl II alkoi soimaan, kaikki muuttui heti paljon hienommaksi. Loppunäytös soljuikin mukavasti eteenpäin.
J.W. Andersonia myydään myös Oki-nissa.
torstai 23. syyskuuta 2010
it-laukun paluu
Kävin tutkimassa laukkuja Harrodsilla ja ne olivat kyllä todella hienoja. Ja kuulemma menevät melkein heti kun tulevat. Heillä oli vain yksi iso mustana, ja senkin osti joku samalla kun pyörin osastolla.
Muuten laukuista voisi mainita Givenchyn, jota näkyi paljon eri versioina, sekä tietysti kestosuosikki Balenciagan joka näytti pitävän pintansa. Chaneliin en paljoa enää malleilla törmännyt. Kaikilla miehillä oli joko selkäreput tai salkut.
Kuvat: Jak&Jill ja omia
Jonathan Saunders SS11
keskiviikko 22. syyskuuta 2010
TIGI Photo Awards by Ville Paul
Mertin Otsamon iltapuku. Hiukset loihti TIGI:n Maria Kovacs Suomen tiimin avustuksella. Kampausten pohjana oli ranskanletit joihin ommeltiin kerroksittain irtolettejä.
Kirsi Nisosen mielettömiä korsetteja. Nämä ovat kaikki myös ostettavissa Kirsiltä. Hiukset taas Marian toteuttamia. Pohjat krepattiin pienissä osissa hiuslakan kanssa ja harjattiin muotoihin.
Pringle of Scotland
tiistai 21. syyskuuta 2010
Christopher Kane SS11
TIGI Photo Awards 2010 voittajat
TIGI Photo Awards Finland 2010 Miestensarjan voittajat:
Ensimmäinen sija: Samu Nevankoski, Glohair, Tampere
Toinen sija: Erica Söderlund, Loisto, Helsinki
Ensimmäinen sija: Ulla Mikkonen, Tampere Toinen sija: Nea Nemtsinkoff, Tampere
maanantai 20. syyskuuta 2010
London Fashion Week
Onneksi olen ollut tehokas. Kävimme ensimmäisenä katsomassa Somerset Housessa nuorten suunnittelijoiden mallistoja. Suunnittelijoille oli rakennettu omat pienet huoneet, joissa he esittelivät töitään. Suomalaisista oli esillä Heikki Salonen, joka taas erottui loppuun asti hiotulla kokoelmallaan. Kaikkea kiinnostavaa oli paljon, mutta erityisesti mieleen jäi korusuunnittelijaDominic Jones, jota olen seuraillut jo jonkin aikaa. Hän oli myös itse paikalla esittelemässä kokoelmaansa. Chau Har Leen veistokselliset kengät olivat aivan uskomattomia luomuksia. Ja silti käytettäviä. Ne ovat kohta myös tulossa myyntiin yksinoikeudella Selfridgesin uuteen kenkämaailmaan.
Näytöksistä näin aluksi Julian Smithin, joka esitteli kokoelmansa Victoria Housessa. Pidin kokoelmasta. Vaatteet olivat nuoria, värikkäitä ja helposti käytettäviä. Huomion niiltä meinasi kuitenkin viedä yleisö. Vastapäätä istui Pixie Lott ja melkein hänen vieressään Olivia Palermo. En aluksi tunnistanut Pixietä. Ihalin vain hänen hienoja hapsukorkkareitaan. Olivia oli luonnossa yhtä kaunis kuin tv:ssä. Ja ihan ystävällisen oloinen.
Illan toinen näytös oli Richard Nicoll. Jo näytöksen paikka oli mieletön. Se pidettiin vanhassa Eurostar junan terminaalissa. Meidät kuskattiin golfkärryillä ramppeja pitkin ylös tapahtumapaikalle. Hauskaa! Näytös oli kerännyt valtavasti väkeä. Richar Nicoll on yksi tämän hetken vahvimpia nuoria englantilaisia suunnittelijoita. Show ei ollut pettymys. Vaatteet olivat yhtä aikaa klassisia, naisellisia ja seksikkäitä. Niissä oli paljon pliseerauksia joista olen jotenkin pitänyt aina. Alku oli kokonaan mustaa mutta vähitellen mukaan tuli myös korallia ja muita värejä. Näytöspaikkaan oli luotu valoilla ja musiikilla maaginen tunnelma, mutta ikävä kyllä se myös sabotoi melkein kaikki kuvani. Kohta pitäisi löytyä kuitenkin Vogue UK:n sivuilta.
Huomenna uusi päivä. Ohjelmaa on taas luvassa aika paljon, mutta osa on vielä hiukan auki, joten siitä ei vielä enempää. Kaupunki olisi myös täynnä kekkereitä muotiviikkojen kunniaksi, mutta pakko säästellä voimia. Edessä vielä monta päivää..
Uusi kamera
Luottokuvaajamme Paavon suositus oli Canonin Powershot S90.
Kun myös Verkkokaupan myyjä suositteli samaa kapistusta, päätin sitten uskoa. Tyypilliseen tapaani en ole vielä ehtinyt lukea kameran käyttöhjeita, mutta se on silti ollut toimiva. Toivottavasti tämä tulee näkymään jatkossa kuvieni laadun paranemisena. Ekana testinä oli Photo Awards. Nyt kun vielä muistaisin aina käyttää sitä...
TIGI Photo Awards 2010
torstai 16. syyskuuta 2010
Touhuviikko
Ja sunnuntaina seuraa lisää tekemistä. Lähden muutamaksi päiväksi London Fashion Weekille. Olen aina sinne halunnut, mutta en ole koskaan ehtinyt. Nytkin tekee tiukkaa, mutta pääsen ainakin muutamaksi päiväksi. Ohjelma on vielä aika avoin. Toivon pääseväni ainakin muutamiin näytöksiin. Ja lisäksi tietysti rauhassa kaupoille. Olen käynyt Lontoossa lukuisia kertoja, mutta melkein aina duunista ja tiukalla aikataululla. Nyt olen tarkoituksella varonut kaikkea sopimista, ja aion vain kulkea fiiliksen mukaan.
Otan myös läppärin mukaan ja postailen jo matkalta jos ennätän. Ja tietysti Photo Awardsista tulee juttua myöhemmin...