London Fashion Week Menswear Day

Lontoon muotiviikkojen viimeinen päivä oli pyhitetty miestenmuodille. Päivä on kuitenkin huomattavasti hijaisempi kuin aiemmat. Mullakin oli jo kaikki hommat ohi ja pystyin keskittymään pelkkään näytösten katsomiseen.

Pääsin katsomaan Christopher Shannonin, J.W.Andersonin, sekä Topmanin ja Fashioneastin sponsoroiman Martine Rose & Felipe Rojas Llanos & New Power Studio -näytöksen. Ja tuo viimeinen nimihirviö siis koostui kolmen lupaavan nuoren suunnittelijan kokoelmista.

Näytökset oli kiinnostava seurata, vaikka en ainakaan suoraan nähnyt mitään itselleni kovin mieluisaa. On kuitenkin eri asia kun vaatteita pääsee tutkimaan lähemmin. Christopher Sannonin streetwear-henkinen kokoelma oli suosikkejani. Sekin oli tietysti värikäs. Ja yhteistyössä Eastpakin kanssa tehdyt laukut olivat hyviä.

Nuorista suunnittelijoista Felipe Rojas Llanos jäi mieleen hyvin leikatulla ja selkeällä kokoelmallaan. Muut menivät jo turhankin funkyksi mun mieleen. Näytöspaikkana toiminut Royal Opera House antoi kuitenkin upeat puitteet kaikille asuille.

Kun näytökset olivat ohitse, lähdin jonottamaan kaikkien muiden kanssa Somerset Houselle jossa oli esillä Newge Men + Fashion East -miestenkokoelmat. Aiemmin kertomani pikkuiset mökit oli nyt täytetty miestenvaatteilla ja asusteilla. Ryysis oli kuitenkin niin valtava että osastot menivät melkolailla ohitse. Myös pilvisyys oli vaihtunut helteeseen ja rynniminen aamulla valituissa mustissa lampaannahkahousuissa alkoi muuttua liian tuskaiseksi.


Yksi odotetuimmista miesten näytöksistä oli J.W.Anderson. Tämä nuori suunnittelija on ennättänyt kerätä mainetta ja uskottavuutta jo muutaman vuoden. Myös muodin ammattilaiset kehuvat häntä yleensä vuolaasti. Tämä vuosi ei ollut poikkeus. Näytös oli aivan täynnä ihmisiä ja se sai hyvät arvostelut. Itse en kuitenkaan erityisemmin lämmennyt. Vaatteet olivat liian nu-hippiä makuuni. Tosin jos kerroksia hiukan purkaa, yksittäisissä vaatekappaleissa oli myös jotain toimivia. Miestenvaatteiden välissä nähtiin myös muutamia naismalleja. Heillä jatkui sama linja.

Näytöksen kohokohta oli kuitenkin loppu. Kun mallit lähtivät rullaamaan finaaliin, päälle syttyi laser, joka loi ilmassa kiemurtelevaan savuun kuin neonvihreän katon. Näky oli kaunis ja sai ihmiset innostumaan entisestään. Ovelaa. Huomasin myös musiikin valtavan merkityksen. Alkuun vaatteet tuntuivat paljon ankeammilta, mutta kun Arcade Firen Sprawl II alkoi soimaan, kaikki muuttui heti paljon hienommaksi. Loppunäytös soljuikin mukavasti eteenpäin.

J.W. Andersonia myydään myös Oki-nissa.